Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riikka Pulkkinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Riikka Pulkkinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. toukokuuta 2012

Riikka Pulkkinen - Totta

Pitihän tämäkin lukea, että näkee, kehittyikö Pulkkinen toiseen kirjaansa. Ja kyllä minä ainakin näen näissä monia selviä eroja.

Totta kertoo erään perheen tarinan. Jollain tavalla välillä tuntui, että Pulkkinen oli yrittänyt ahtaa liian monta henkilöä ja heidän kaikkien tarinat yhtien kansien väliin. Lopulta kuitenkin langat tulivat jotenkin yhteen, eikä kirja ollut sitten hassumpi. Tarina oli varsinkin alkuun todella epäselvä ja siitä oli vaikea saada kiinni.

En jostain syystä tykkää Pulkkisen kirjoitustyylistä kauheammin. Se on liian koristeellista ja vilisee kielikuvia. Sinänsähän se on taitavaa, mutta kiitos kaikenmaailman tekstianalyysien, minulle tulee sellaisesta aina semmoinen kuva, kuin että tekijä olisi halunnut vaikuttaa todella taiteelliselta ja ah niin romanttiselta. Lyhyesti sanottuna sana joka mieleeni tulee on tekotaiteellinen.

torstai 3. toukokuuta 2012

Riikka Pulkkinen - Raja

Riikka Pulkkinen oli meidän lukioluokan lukevassa porukassa (joo, meitä oli kolme, joista mie ja Veera oltiin kaksi) suuressa suosiossa. Se on kai ollut myös ihan yleisesti tykätty kirjailija ja kai sitä on jotenkin palkittukin. (asiantuntevaa kirjoitusta, you see) Mie ostin Facebookin kirjakirppikseltä (:D) Riikka Pulkkisen Rajan ja Totta, kun ne siellä näin aika halvalla.

Raja on Riikka Pulkkisen esikoisteos ja sen kyllä huomaa jotenkin kirjoitusasusta. Minun mielestäni hän oli sortunut liian moneen kliseeseen. En tiedä käytänkö nyt oikeaa sanaa, mutta siis hän käytti paljon semmoisia tavallisia kirjoitustyylejä, käänteitä ja semmoista tyyliä yleensäkin, mitä minusta näkee aika monissa kirjoissa.

Kirjaa lukiessa aloin pohtimaan sitä, että miksi nykyään joka kirjaan kirjoitetaan seksistä niin avoimesti. Minua se yököttää. En tiedä miksi. Kaikki ilmaukset kuten "mies tuli hänen sisälleen" ja "mies avasi hänen reitensä" ovat jotenkin... En tykkää. Vaikka usein valitankin, että vanhassa kirjallisuudessa mistään ei puhuta suoraan, vaan mies ja nainen "pitävät hauskaa" keskenään, niin pidän kyllä sellaisesta tyylistä enemmän.

Rajassa henkilöt on valittu niin, että ne ovat eri ikäluokista ja eri vaiheissa elämäänsä. Tämä on toki fiksua, koska kirjassa käsitellään paljon kuolemaa ja näin se tulee käsiteltyä monelta eri kantilta. Aluksi minun oli todella vaikea lukea Marin osia kirjasta, koska hänet oli kirjoitettu niin nuoreksi ja tyhmäksi. Tajusin sitten, että ne minun tunteeni johtuivat vaan siitä, että olin joskus nuorempana melkein samanlainen.

Oli kyllä huono veto lukea tämä kirja tähän väliin, nyt minua pelottaa, että kun itse kirjoitan esikositeokseni, niin se tulee olemaan ihan selvä. Läpinäkyvä ja jotenkin niin... naiivi. Äsh.

***

tiistai 21. helmikuuta 2012

Totta & muita lukuloman alun kuulumisia


Ensinnäkin, Riikka Pulkkisen Totta tuli kaverin vahvasta suosituksesta luettua tuossa viikko sitten, ja sehän oli upea, aivan niinkuin ajattelinkin. Kuten Rajassakin, Totta -romaanissa on monia eri kertojia, ja lisäksi tarina sijoittuu kahdelle eri vuosikymmenelle. Tunnelataus varsinkin kirjan lopussa on todella vahva. Monet henkilöt ja kahden eri aikakauden tarinat eivät tee kirjasta sekavaa, mutta sen verran haastavan, että toinen lukukerta ei varmastikaan olisi pahitteeksi.

Mutta sitten muita kuulumisia. Viime viikko oli aikamoista haipakkaa, hauskaa ja vähän haikeaa. Torstaina oli tosiaan penkkarit sekä penkkarijatkot ja lauantai ja sunnuntai oltiin pahamaineisella abristeilyllä. Ei siitä sen enempää kuin että tehtiin kollektiivinen sopimus, että ei enää ikinä soutuvenettä suurempaan paattin.:D

Lukuloman kaksi ensimmäistä päivää on kyllä mennyt ihan vaan kotona istuskellessa ja nukkuessa. En oo oikein vielä osannut aloittaa lukemista, kun tuntuu hassulta kun ei tarvitse mennä kouluun. Kauhea ikävä jo nyt kaikki kavereita, niin että melkein itkettää kun radiosta tulee Frontside Ollie. Mutta kai sitä pitäisi pikkuhiljaa ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa pänttäämään äikkää, historiaa ja matikkaa. Muitakin kirjoja on tarkoitus lukea kuin koulukirjoja. Narnian tarinat on kesken tuossa sängyn vieressä ja kirjahyllyssä odottaa muutama John Irving.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Listan ulkopuolelta: Riika Pulkkinen - Raja


Riikka Pulkkisen Raja on kirja, jota kaveri suositteli. Riikka Pulkkinen on kuulemma sen uusi lempikirjailija. Pulkkisen esikoisteos, kertoo kahta tarinaa, monen ihmisen silmin. Anjan mies sairastaa Alzheimeria ja on pyytänyt vaimoaan auttamaan kuolemassa kun sen aika tulee. Mari, Anjan sisarentytär, on 16-vuotias lukiolaistyttö, joka rakastuu äidinkielenopettajaansa. Tarinaa kerrotaan myös Julianin, Marin äidinkielenopettaja sekä 6-vuotiaan Annin, Julianin tyttären näkökulmista.


Kirjan neljä "päähenkilöä" tekevät romaanista monipuolisen kokonaisuuden. Anjan tarinaa käsitellään vain Anjan luvuissa, kun taas Marin tarinaa kolmen henkilön näkökulmasta, jolloin Anjan tarina jäi ainakin minulle paljon suppeammaksi. Varsinkin tarkkaavaisen -vuotiaan nimen alle kirjoitetut luvut ovat mukavan tuoreita. Pulkkinen on hienosti osannut ajatella asioita lapsen näkökulmasta ja kirjoittanut Annin luvut uskottavasti. Anni on ikäistään tarkkanäköisempi, joten hän huomaa isänsä ja tämän oppilaan välisen suhteen vaikkei sitä täysin ymmärräkään.

Kirja käsittelee vakavia aiheita kuten dementiaa, ja etenkin sen vaikutuksia potilaan läheisiin sekä opettajan suhdetta oppilaaseen. Marin ollessa hyvin epävarma itsestään, tulee tarinaan mukaan myös 16-vuotiaan viiltelyjä sekä kännisiä sekoiluja.

Raja on saanut paljon arvostusta kriitikoilta ja lukijoilta. Itse tykkäsin kirjasta paljonkin, mutta odotin siltä ehkä jotain enemmän kaikkien kehujen perusteella. Kaveri on myös suositellut luettavaksi Riikka Pulkkisen Totta -romaania, joka on kuulemma vielä parempi.

***½